Hyvinvointialueet ovat ratkaisu  -  eivät ongelma

07.09.2024

Lappeenrannassa 5 - 6.9.2024 kokoontuneet aluehallitusten puheenjohtajat arvioivat ja käsittelivät monipuolisesti hyvinvointialueiden tulevaa kehitystä ja haasteita. Erityisesti kiinnitettiin huomiota yhteiskunnalliseen keskusteluilmapiiriin, jolla on vaikutusta ihmisten kokemaan keskinäiseen luottamukseen. Aiheesta laadittiin alla oleva yhteinen kannanotto.



Hyvinvointialueet ovat ratkaisu  -  eivät ongelma

Suomalaisen yhteiskunnan vahvuuksiin on kuulunut luottamus julkiseen valtaan. Sen perustana on myös julkisten toimijoiden keskinäinen rakentava, tarpeen mukaan kriittinenkin mutta kuitenkin tosiasioihin perustuva vuoropuhelu.

Aluehallitusten puheenjohtajat kantavat suurta huolta kärjistyneestä keskusteluympäristöstä. Yleistä keskustelua luonnehtii hyvinvointialueiden syyllistäminen ja epäonnistuneeksi leimaaminen.

Keskustelussa esitetyt arviot hyvinvointialueista ovat irtautuneet monin osin tosiasioista ja perustuvat mielikuviin. Esimerkiksi luottamushenkilöiden määrä on kansallisesti vähentynyt eikä lisääntynyt uudistuksen myötä. Samalla päätöksenteko on aiempaa avoimempaa.

Hyvinvointialueet ovat ratkaisu, ei ongelma. Uusien mahdollisuuksien hyödyntäminen vaatii aikaa. Nyt on keskityttävä palveluiden sisällön ja toimintatapojen uudistamiseen, eikä uusiin hallinnon uudistuksiin. Spekulointi alueiden yhdistämisellä ei tuo ratkaisuja tähän tilanteeseen.

Kärkevän julkisen keskustelun vaikutukset näkyvät. Ihmisten luottamus terveydenhuoltoon on heikentynyt. Hyvinvointialueet ovat suuria työnantajia. Henkilöstö tekee merkityksellistä työtä. Syyttelevä julkinen keskustelu nakertaa henkilöstön motivaatiota ja julkisten työnantajien vetovoimaa.


Huono kierre pitää katkaista. Julkisten toimijoiden keskinäinen luottamus pitää palauttaa. Siksi aluehallitusten puheenjohtajat edellyttävät kaikilta toimijoilta rakentavaa vuorovaikutusta.

Julkisten toimijoiden välistä epäluottamusta ja kriisipuhetta lietsova ilmapiiri on haitallinen suomalaisen yhteiskunnan menestyksen, jopa kokonaisturvallisuuden kannalta. Kyse on myös Suomen kyvystä toimeenpanna vaativia, pitkäjänteisiä reformeja ja ylläpitää kriisinkestävyyttä.

Hyvinvointialueiden poliittiset päättäjät tekevät parhaansa kustannusten kasvun hillitsemiseksi. Tämä ei kuitenkaan ole mahdollista ennen kuin sosiaaliset perusoikeudet ja julkisen talouden kantokyky saadaan tasapainoon.

Hyvinvointiyhteiskunnan ytimessä on ihmisten luottamus siihen, että palveluita saa silloin kun on tarve ja hätä. Tätä me kaikki toimijat rakennamme yhdessä.